torstai 20. syyskuuta 2012

Hääpäivämme 7.7.2012

Näin kauan minulla kesti, että oli aikaa tehdä tämä postaus. Uuden työn aloitus ja muut ovat siirtäneet ja siirtäneet tätä.

Tämä postaus ei tule sisältämään tarkkaa kuvausta hääpäivästämme, vaan hienoja paloja siitä meidän merkityksellisestä päivästämme.




Kaksi kuvausta minun ja mieheni suhteesta, äitini ja anoppini kynästä.

"Tänään on teidän päivänne. Suuri juhlapäivä, jota olette odottaneet kauan. Vaan ehkei sittenkään niin kovin kauan; kaksi vuotta sitten vasta tutustuitte toisiinne. Jollain lailla voisi ehkä ajatella, että olittekin jo kauemmin odottaneet toisianne. Niin luontevasti yhteiselonne lähti sujumaan. Tätä mutkattomuutta kuvaa hyvin Anteron kahden vuoden takainen tekstiviesti meille "joo tää yks Anni on meillä sitten vissiin tiistaisin asti. Asuu Kuopios ja on täs ollu vähä joka puolel eteläsuomee. Lähtee tiistaina takas himaan päin". Tällä tavoin esitellen Anni saatettiin tietoisuuteemme.

 Aika on kulunut nopeasti, ja nyt juhlimme näiden kahden nuoren häitä. Herkän, tunnollisen Anteron ja avoimen, ennakkoluulottoman Annin. Tällaisilla luonteenpiirteillä varustetulla liitolla on mielestäni mitä parhaat edellytykset onnistua ja kannatella vaikeinakin aikoina. Sillä niitähän tulee joskus, kaikinlaisissa ihmissuhteissa. Niistä selviää kuuntelemalla toista tarkalla korvalla, kertomalla omista tuntemuksista ja siitä mikä tekee teidät onnelliseksi. Kauniiksi lopuksi. "oon yksi miljoonista, kerro miksi minut valitsit, tän pallon tallaajista, miksi juuri minut kesytit" (anopin puhe)



"S:n kautta Anni Anteron ja P:n oppi tuntemaan ja irqissä surffaamaan. Vuonna 2010 oli yksinäinen juhannus tulossa, P sanoi, tuu mökille tänne Juvalle, täällä on hyvää seuraa luvassa. Siinä Anni ja Antero tutustui ja ehkäpä vähän ihastui. Kesä meni kolisten ja chillailen, välillä mökillä yhdessä grillaillen.

 Syksy Anterolle opiskelupaikan ja muuton Kotkaan toi, onneksi VR Annin Kuopiosta Anteron luokse viedä voi. Vuoron perään Anni ja Antero toistensa luokse matkusti, aluksi tiheämmin, sitten harvemmin. Syy siihen ei ollut rakkaus hiipuva, vaan kustannukset korkeat. 

Hotelliloma Tallinnassa, sieltä takaisin kihlat sormessa. Talvi monenlaista kokemusta, iloista ja surullista toi, mutta yhdessä kaikesta selvitä voi. Perhe kasvoi konnalla kolmella ja kissalla kauniilla. Seuraavan kesän Anni ja Antero yhdessä Kuopiossa asusteli, yhteistä elämää näin harjoitteli. Talvi taas reissattiin, vuorotellen Kotkaan ja Kuopioon. Lopulta Tiikeri porttikiellon Anteron vuokraemännältä sai, täytyisi uusi asunto etsiä kai. 

Yhdessä asuntoa hakivat, häistäkin jo puhuivat. Ennen kuin Vappua juhlittiin, Annin muuttokuormaa pakattiin. Yhteinen asunto ja elämä Kotkassa, hyvin ovat Annilla ja Anterolla asiat pulkassa. Tänään teidän häitä vietämme, rakkautta ja hyvää elämää teille toivotamme!" (äitini puhe)





Sinä päivänä hymyiltiin suupielet kipeiksi. Mieheni oli maailman komein aviomies. Jotenkin tuntui, että naimisiin meneminen vain syvensi tunteita.


Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan 

Rakkauslaulu, Johanna Kurkela, meidän häätanssimme, nuorimman serkkuni laulamana.




Sua vain, yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
sinisilmiis kun katsoa saan.

Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni unelmain.

Oi, sallithan, että mä suutelen
sinisilmiäs, armahain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain
Ja jos kauas sun luotasi joutunen
kuvas seuraa mun matkaain.

Yli riemuni oot mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin
Olet onneni, unelmain.

Rakas lapsuuden ystäväni lauloi meille tämän Romanssin.


Kuvaaja, Suvi Pitkänen, ihana Kaasoni (yksi kolmesta)

Kiitos kaikille jotka olivat osana elämäni ihmeellisimmässä päivässä. Ja suuri kiitos nykyiselle aviomiehelleni!